Väitettä läheisriippuvuudesta

Jaoin blogini osoitteen eräällä Facebookin sinkkupalstalla. Pääsääntöisesti tuli vaan tykkäyksiä, mutta eräs herrahenkilö kommentoi blogiani ja ensimmäistä kirjoitusta tällä tavoin: ”Mitä sä tässä niinku haluut sanoa? Musta tää vaikuttaa luvalla sanoen läheisriippuvuudelta.” Vastasin: ”Se on omaa pohdintaa. Ei sen kummempaa. Lukea saa, mikäli aihe vaikuttaa kiintoisalta.   Ai..  Mihin perustat tämän väitteesi?” Sanoma ei varmasti avaudu sellaisille, jotka eivät voi samaistua, mutta muille parisuhdetta kaipaaville varmasti.

Tästähän toki sain kimmokkeen pohtia asiaa, eli kiitos tälle herrahenkilölle päivän aiheesta. Onko kaipuuni parisuhteeseen läheisriippuvuutta? Lähdin tutkimaan asiaa.

Väestöliiton sivuilta löysin seuraavaa: ”Läheisriippuvainen keskittää kaiken voimansa ja huomionsa toisiin ihmisiin, eikä tunnista omia tarpeitaan. Hänen minänsä on ikään kuin kadonnut. Läheisriippuvainen voi olla mitä mainioin lääkäri, sairaanhoitaja tai kriisityöntekijä, mutta tämän roolin ulkopuolella auttaja ei koe olevansa mitään. Tätä puolta hän ei tietenkään paljasta kellekään. Näin ulkopuoliset näkevät läheisriippuvaisessa vain myönteisen puolen. Ja kukapa ei arvostaisi pyyteetöntä hyväntekijää? Ongelmana vain on, että läheisriippuvuudesta kärsivä hyväntekijä ei tunne omia tarpeitaan. Hän elää ainoastaan muiden kautta. Läheisriippuvainenn saattaa tarkastella myöhemmin elämäänsä ja tajuta sen jääneen tyystin elämättä.” Kyllä, olen pyyteetön auttaja. Aina valmiina, kun joku soittaa tai laittaa viestin. Ellen ole ehtinyt jo tarjoutumaan apuun. Omat tarpeet jää usein toteuttamatta, mutta iän myötä olen oppinut pitämään itsestänikin huolta. Kuka sinua rakastaa, jos et ensin rakasta itse itseäsi?

Ulospäin läheisriippuvainen saattaa näyttää menestyneeltä ja pärjäävältä ihmiseltä, mutta hänen sisäinen maailmansa kumisee tyhjyyttään. Hän saa tyydytystä elämäänsä vain työntämällä perimmäiset tarpeensa taka-alalle ja suorittamalla elämää muita palvellen tai hoivaten. Hänellä voi olla harrastuksia, luottamustoimia, vapaaehtoistoimia ja muita aktiviteetteja.” Kylläpeitän yksinäisyyden surun tekemiseen, jotta en ehtisi surra kumppanittomuutta. Mutta onko tämä läheisriippuvuuden oire?

Läheisriippuvainen ei osaa olla yksin. Hän on mieluummin vaikka sairaassa parisuhteessa kuin yksin.Ei, olen paljonkin yksin. ja todellakin mielummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Haluan terveen, tasapainoisen parisuhteen, joka perustuu rakkauteen ja kumppanuuteen.

”Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen muista ihmisistä ja asioista. Se on lapsuudessa omaksuttu tapa karttaa hylätyksi tulemista hakemalla turvaa ja hyväksyntää ulkopuolelta. Riippuvainen ei ole saanut lapsuudessaan riittävästi hoivaa, rakkautta tai mahdollisuutta näyttää tunteitaan, vaan hän on oppinut hankkimaan hyvää oloa auttamalla ja huolehtimalla muista.” Ei, ehdottmasti EI! Kukaan tuskin on saanut niin paljon rakkautta osakseen lapsena kun minä. Isä ja äiti sekä mummo ja ukki pitivät minusta huolta. Varsinkin ukki. Kun jäin pari vuotiaana puolen vuoden päiväkodissa olon jälkeen ukille itkemään tämän hakiessa, ilmoitti hän äidilleni: ” Ja tätä lasta ei enää sinne päiväkotiin viedä! Tämä hoidetaan yhdessä kotona.” Ja niin minut aina vaihdettiin kolsan tiilitehtaan portilla. Kaikki neljä olivat siellä töissä, kuka aamu- ja kuka iltavuorossa. Elin onnellisen ja rakkaudentäyteisen lapsuuden.

”Läheisriippuvuus on emotionaalista riippuvuutta, jossa on paljon yhtäläisyyksiä muiden riippuvuuksien kanssa. Kaikissa meissä on läheisriippuvuuden piirteitä. Olemmehan kaikki jollain tapaa riippuvaisia muista ihmisistä. Riippuvuuksissa onkin yleensä kyseessä siitä, milloin se ei ole enää tervettä kosketusta ihmisiin ja asioihin. Riippuvuus alkaa hallita elämää, ja täyttää koko elämän. Se muuttuu taakaksi, joka tuottaa häpeää, ahdistusta, masennusta, vihaa ja syyllisyyttä.” On kai tervettä olla jollain tavoin riippuvainen muista? Taakaksi sinkkuuden tunnen, mutten koe tätä riippuvuudeksi. Haluaisin vain sellaisen pysyvän sylin, johon joskus kellahtaa. Jonkun jolle joskus kiukutella.

Mitä mieltä sinä olet? Kuulostaako läheisriippuvuudelta?

 

Kursivoidut ovat suoria lainauksia väestöliiton sivulta. Osoite: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/kirjoja-parisuhteesta-terveydest/?x217820=3342745

Väestöliiton artikkeli perustuu teokseen: Ben MalinenTaakkana läheisriippuvuus – Kenen elämää elät? Kirjapaja 2014

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s