Kaikki kirjoittajan tanjapeltola artikkelit

Lomaviikon yhteenvetoa, jäällä kävelyä ja Eikan pubia

Tanhuvaaran opisto  oli viihtyisä pieni urheiluopisto. Kuntosali oli loistava, kylpylä pieni, mutta omaan tarpeeseeni riittävä. Aamupalalla riitti syötävää. Parasta oli kuitenkin järvi ja sen jäällä käydyt kävelyt. Jatkuva reilun 15 asteen pakkanen ja narskuva hanki. Mä koen sinkkuna olevani etuoikeutettu siinä, että olen oppinut tuntemaan itseni ja opin tuntemaan jatkuvasti lisää. Yksin vietetyt tunnit ja päivät kotoa eivät tuntuneetkaan ahdistavilta vaan voimaannuttavilta. Kai minussa sitä erakkoa on aika paljon. Introverttiyttä, mikäli sanoilla halutaan hifistellä.

Tapasin pikkuserkkuni Katjan ja miehen Tomin. Kävin kylässä heidän ihanassa puutalossaan Savonlinnassa. Ihailen Katjaa ja Tomia. He toimivat yhteen kuin parhaiten toimiva orkesteri kodin rakentamisessa ja lapsista huolehtimisessa. Tai voisin jopa väittää kuin Sulkavan soudun soutujoukkue tai jäätanssipari.

Tein hiukan hommiakin seuran hyväksi. Kun Kalle vetäytyi toiminnasta, oli aluksi uhka, että jään yksin vetämään treenejä. Lupasin tehdä oppaan, manuaalin, jolla kuka tahansa seuramme harrastaja voi rakentaa treenin.  Nyt se on valmistumassa. Jätän treenien vetäjille sen tämän vkl aikana.

Pidemmät automatkat ovat voimaannuttavia nekin. Tykkään kuunnella äänikirjoja. Nyt kuuntelin Riku Talvitien kirjan Kuokkavieras, tappava formaatti, jota voin todellakin suositella. On muuten saatavilla Suplasta maksutta 😉

Perjantaina tein oman kuulatreenin. Verrattuna edellisiin kisavalmisteluihin, toistoja tuli enemmän. Kertooko se kisakunnosta, en tiedä. Mutta ihan jees pössiksellä SM-kisoihin menossa.

Kuvahaun tulos haulle ystävä meme

Jokaisella meillä on se ystävä, joka on pysynyt elämässä jo kauan. Ette ole olleet tekemisissä vuosiin juuri muuten kuin viestein ja satunnaisin kohtaamisin. Minulle yksi parhaista tällaisista ystävistä on Taru. Lukioikäisinä tiiviit ystävykset, mutta jatko-opintoihin siirtymisen jälkeen tiet erkanivat. Ollaat toki pidetty yhteyksiä, mutta satunnaisesti. Nyt meidät yhteen liitti Joutsenlyhty.  Tilasin Suomi100 joutsenlyhdyn Tarulta ja pääsin sen nyt vasta pari viikkoa sitten hakemaan. Samalla huomasimme olevamme täysin samassa elämäntilanteessa. Taru vuoden sinkkuna kauemmin.  Sovimme, että suunnitellaan teatterireissua, mutta kuinkas kävikään. Yht´äkkiä huomaamme olevamme valmistautumassa iltaan Eikan Pubissa Järvenpäässä. Ja loppuillassa Fridassa kauhistelemassa kuinka oman ikäiset lapset yökerhossa käyttäytyvä. Vitsi mitä mummoja 😀 Paitsi että -99 syntynyt tyttö tuli Eikassa meidän nuorten naisten pöytään keski-ikäisten joukosta. jouduin näyttämään paperit, että kyllä… olen vanhempi kuin sun mutsis!!

Meillä riittää Tarun kanssa sinkkuudesta jaettavaa. Iloittavaa ja surtavaa. Kaksi vahvaa naista.  Ja kyllä, jopa pohdimme juuri sinkkuuntuneille naisille parisuhteen etsimisen selviytymiskurssia, mieskandidaattien kategorioimista… Mikään ei ole niin vapauttavaa kuin puhua näistä asioista ihmisen kanssa, joka tietää mistä itse puhuu. Toimii samalla tavalla, haluaa samoja asioita, ahdistuu samoista asioista, tietää mitä tahtoo ja tietää mitä EI tahdo.

Tässä yksi aarteistani, joutsenlyhty 73/100 ❤

Omille vanhemmilleni tuli tänään 45 vuotta aviossa. Onnea! ❤

Itsenäinen hiihtolomareissu

Tai voisi tätä kai osin yksinäiseksikin sanoa. Mutta hitto vie, en jää kotiin makaamaan sitä, ettei mulla seuraa hiihtolomalle löytynyt. Eilen ajelin kohti Varkautta. Sanna-Maijan vieraaksi vetämään pienen LC training campin SKK Varkauden jäsenille. Mulla oli antoisaa, mahtava puuskutus lähti kahdeksasta naisesta, joita sain liikuttaa. Kiitos Suomen Kahvakuula kutsusta!

SKK_varkaus_ohjaa

Matka jatkui kohti Savonlinnaa ja Tanhuvaaran opistoa. Koin jonkinasteista kummastusta vastaanottovirkailijalta, kun sanoin olevani matkalla yksin. Vai kuvittelenko vain, koska ensimmäisen kerran olen sillätavoin yksin ettei minulla ole matkaseuraa. Ei edes omia lapsia mukana.

Tavallaan tylsää, mutta toisaalta antoisaa. Nyt käyn neuvottelua itseni kanssa, lähdenkö kävelemään vai juoksemaan….? Sen jälkeen uimaan. Luen, nukun ja liikun, lepään.

Sinkkuuden etuja

Vaikkakin kovin pidän sinkkuutta taakkana, on siitä paljon etujakin. Perjantaina olin kovin uupunut ja nälkäinen viikosta ja päätin vain kaivautua kolooni syömään hiilihydraattivarojani täysiksi.

Listaus sinkkuuden plussista:

  • oma rauha
  • ei kompromisseja
  • vessassa käynti ovi auki
  • saan pitää omat tapani
  • kissojen jakamaton huomio
  • tulen ja menen kuinka haluan

Aika lyhyt lista. Miinuslistasta tulisi pidempi. Pidempi kuin tämä postaus…

 

Pelkoja

Tästä postauksesta ei tule pitkä. Puhtaasti kirjaan tämänhetkiset tuntemukset.

Kohta on seuraava loma. Ensimmäinen ihan yksin omassa kotona. Lähden reissuun, yksin. Toki tapaan pari ystävää noiden päivien aikana. Suuntaan Varkauteen ja siitä jatkan matkaa Savonlinnaan, jossa majoitun Tanhuvaaran urheiluopistolla. Ajatuksena käydä salilla, liikkumassa luonnossa ja uimassa. Mukavaa tekemistä, juuri sitä mitä haluan tehdä. On vaan himppasen kökkö lähteä itsekseen… Ketään haluamaani kaveria en onnistunut saamaan mukaani.

Toisaalta, voin pitää loman missä kohti vaan, ei tarvitse huomioida ketään muuta ja sumplia ja toivoa työnantajalta.

Mua pelottaa… Koenko lomani yksin? Tilailenko yhden hengen huoneita ja nautin lomistani vain vaillinaisesti?

Treffejä, treffejä, treffejä

Henkilön Tanja Peltola Os Kärkkäinen kuva.

Ihan tuon Mr. Beanin stretegian mukaan en ole näitä vuosiani elänyt. Olen säännöllisen epäsäännöllisesti käyttänyt deittisovelluksia. Ensimmäinen, johon kirjauduin oli Match.com . Ensimmäinen yksinäinen juhannus ja olin broidin ja vaimonsa kanssa mökkeilemässä. Ja hups! maksoin vahingossa puolen vuoden jäsenyyden, broidin siitä edelleen kettuillen. Tuolta jäi kolme vieläkin elämässä olevaa miestä. Yhden tosi hyvän ystävän sain. Ainoa ”hesalainen” mies (kyllä, sellainen rotu, että pitää jo ymmärtää olla treffailematta), josta pidän oikeasti ja kovasti. Hän toki Riihimäetä tuonne muuttanut, mikä selittäääkin monta asiaa. Toivoin pariin otteeseen suhdetta, mutta mun on  helpompi ajatella tätä miestä ystävänä. Mitään muuta en hänelle toivo niin paljon kuin isoa rakkautta elämään. ❤ Kaksi muuta tuolta ajalta ovat espoolainen britti ja Porvoon mies, joiden kanssa yhteyttä pidetään.

Multa aina kysellään, olenko kokeillut Tinderiä? Jää, että olenko? Mitä mä en ole kokeillut? Eliittikumpanit, Happy Pancake, Hot or Not = Badoo, S24 treffit, E-kontakti, Heya… Hassua, että kaikissa näissä on samat naamat vuodesta toiseen. Ja vielä samoilla kuvilla. Sen huomasin eilen selatessani Tinderin ”tarjontaa”. Mr. Tampere (juu, en treffaile enää tamperelaisiakaan, kaksi treffiä = kaksi floppia), jonka kolme vuotta sitten löysin jostain, oliko S24 treffeistä, esiintyi samoilla kuvilla kuin tuolloin. Ja miksi tämä oli floppi… Kuvat oli otettu 10 vuotta ja 40 kg sitten. Ulkonäkö ei ole se painavin juttu, oli tässä herrassa muutakin, joka ei oikeasti kolahtanut. Nyt herralla kolme ikävuotta lisää ja samoilla kuvilla mennään edelleen. Painoin rastia.

Toinen Tampereen floppi. Mukava mies, oikein mukava. Teki ruuat kotonaan ja oli ostanut liput Tammerfesteille. Otti siinä kotosalla oluen ja sovittiin, että mennään hänen autollaan kaupungille. Minä absolutistina ajoin. Tuumasi jo ruokaillessamme, että toivottavasti ex ei ole siellä. Olihan hän. Ja tämän vuoksi mä katselin koko illan mököttävää känniääliötä. Mistään muusta ei puhunut kuin eksästään ja itki perään. Suostuin vielä baariin ja siellä se idiotismi iski päälleen ihan sata lasissa. Pyysi minua katsomaan, kuinka hän saa naisen kuin naisen ko. baarista. Onneksi hänellä oli mukavat kaverit, jotka pitivät minulle seuraa (ja häpesivät kanssani silmät päästään). Noh, ei saanut baarista mukaansa kuin minut ja minutkin vain sen vuoksi, että auto ja tavarat oli hänen luonaan. Ei muuten tavattu enää tuon jälkeen….

Viime kesänä oli kahdet kummalliset lenkkitreffit. Ensimmäiset oli ihan ok miehen kanssa, mutta keskustelun edetessä sain kuulla taustoista. Rappiolta noussut alkoholisti. En ota enää tätä riskiä… Toset miehen kanssa, jonka avattua suunsa tajusin, että tästä juoksulenkistä tulee vielä PIIIIITKÄ. Ja niinhän siitä tulikin, kaatosateineen… Ja tämä mies kehui, kuinka on par’aikaa elämänsä parhailla treffeillä. WHAT? Mulla oli tekemistä, että pysyin asiallisena. Noh, harmiton mies ja jollekin mukava kumppani, muttei mulle. Tarjosin kuivaa päällepantavaa pojan kaapista, muttei huolinut. Lähti sitten aivan likomärkänä junalla kohti Helsinkiä. Minä huokaisin helpotuksesta. Oli toki kolmannetkin kävelytreffit mukavan miehen kanssa ja juttu sujui, mutta hän ei halunnut mitään vakavaa. Mä haluan, eli se siitä….

Millaiset sitten on hyvät treffit? Koin yhdet sellaiset reilu kk sitten. Mies, jonka tunnen. Tiesin, että juteltavaa on. Olen tuntenut vetoa häntä kohtaan. Ruokailtiin, puhuttiin ja halattiin. Vaikka jatkoa ei ole tullut, toivon sitä kovasti. Siinä miehessä on kaikki mitä kaipaan ja näin sain ymmärtää, että minussakin potentiaalia on. Gunnareiden lyriikoin: ”All we need is just a little patience…”

Vanhoja facebook-postauksia ja ajatuksia niistä

Lomat ja pyhät ovat sinkulle ne vaikeimmat, kuten näistä parista postauksesta voi tulkita. Tämä joulu on ollut yllättävän helppo. Syksy muutenkin. Ajatukset ovat olleet pitkälti isän sairastumisessa ja omien lasten tulevassa muutossa. Kyllä, jään yksin hulluksi kissanaiseksi. Hieman pelottaa ajatus yksin asumisesta. Toisaalta taas odotan sitä. Saan makuuuoneen omaan käyttööni. Luksusta!

Tosiaan eilinen jouluaatto oli helppo. Ajeltiin iskän kanssa haudoille käymään ja köröteltiin muutenkin Tuusulassa. Mä olen tavattoman onnellinen siitä, että iskä on mun elämässä. Yllätyin illalla, että nautin yksinolosta jouluaattona. Heittäydyin sohvalle pieruverkkareissa, valkkasin typerimmän ”aivotnarikkaan” kanavan ja sammahdin sen äärelle. Välillä herää huoli, että osaakohan sitä ollakaan enää kenenkään kanssa jakaen elämää.

Postaukseni ovat tuottaneet paljon tsemppiviestejä ja kiitoksia rohkeudesta. Näiden postausten jälkeen Facebookin postilaatikko on kolissut ystävien ja tuttujen pohdinnoista. Olen myös jakanut näitä kirjoituksia Sinkku-ryhmiin. Kirjoitukset ovat vieraissa ihmisissä herättäneet monenlaisia ajatuksia. Toiset myöntäneet kokevansa asiat samoin, osa taas heittäneet kirjoitukseni vitsiksi. Oli reagointi mitä tahansa, iloitsen, että kirjoitukset herättävät lukijoissa jonkinlaista ajatusta.

HYVÄÄ JOULUN JATKOA JA ONNEA UUTEEN VUOTEEN!

18.12.2017

Olen perusonnellinen ihminen. Elämästä vain puuttuu se sydämen toinen puolikas. Eikä se ole helppoa, itseasiassa pian viiden vuoden sinkkuuden jälkeen kovin raskasta. Kesät ja joulunajat pahimpia. Ja vähiten auttaa ystävien/tuttujen hyvää tarkoittavat kommentit: 1. ihme ettei sulle ketään ole löytynyt (ei, en halua jotain tai ketään vaan sen jolle voin sanoa, että olet ainutlaatuinen) 2. mä en kyllä jaksaisi tollaista netistä etsimistä enää (en jaksa minäkään!!!!) 3. Kyllä se löytyy, kun lakkaat etsimästä (mitä tää itseasiassa tarkoittaa? Sokeana ja kuuronako pitäisi kulkea. Ilman nettipalveluja olen ollut pitkiäkin aikoja, ei toiminut) 4. Nauti, kun saat olla yksin ilman lapsia/kumppania (no nautinhan mä joskus, mutta mun sydän hakee sitä, jonka kanssa asioita jakaa) 5. Ja tämä: oleksä vähän liian nirso…? (Sinäkö et ollut, kerropa se nykyiselle kumppanillesi)
Kiitos, jos jaksoit lukea vuodatukseni! IHANAA JOULUNAIKAA!

19.12.2017

Sinkkuus… mulle se on taakka. Vaikka kaikki on näennäisesti hyvin, lapset, muu perhe ja ystäviä ympärillä, olo pohjimmiltaan tällä parisuhdeihmisellä on alakuloinen. Mä olen iloinen harrastuksista, kodista ja mielenkiintoisesta työstäkin. Mutta mitä jos haluaisinkin jakaa kokemani sen toisen puoliskon kanssa? Mitä, kun haluaa kokea toisen ihmisen ihon ja lämmön. Ei kaikkeen nämä olemassa olevat läheiset riitä. Mutta siltikään en ala suhteeseen vain siksi, että kaipaan parisuhdetta. Haluan sen omalta tuntuvan ihmisen.

Lomat ja pyhät on hankalinta aikaa. Te ihanat kyyhkyläiset (josta olen iloinen, että olette löytäneet toisenne ❤️) jaatte yhdessä kokemaanne kuvin, saa haaveilemaan kumppanista entistä enemmän. En katkeroidu, se ei sovi mulle, mutta hiljenen ja surenkin. Toivon, että osaatte arvostaa kumppanianne pitämättä tätä itsestäänselvyytenä.

Onneksi itsellä rakkautta riittää läheisissä ja toivon kipinä ei lakkaa kytemästä.

Vakiintuneessa parisuhteessa olevat seuraavat sinkkukavereidensa elämää kuin jännittävää tv-sarjaa.

Väitettä läheisriippuvuudesta

Jaoin blogini osoitteen eräällä Facebookin sinkkupalstalla. Pääsääntöisesti tuli vaan tykkäyksiä, mutta eräs herrahenkilö kommentoi blogiani ja ensimmäistä kirjoitusta tällä tavoin: ”Mitä sä tässä niinku haluut sanoa? Musta tää vaikuttaa luvalla sanoen läheisriippuvuudelta.” Vastasin: ”Se on omaa pohdintaa. Ei sen kummempaa. Lukea saa, mikäli aihe vaikuttaa kiintoisalta.   Ai..  Mihin perustat tämän väitteesi?” Sanoma ei varmasti avaudu sellaisille, jotka eivät voi samaistua, mutta muille parisuhdetta kaipaaville varmasti.

Tästähän toki sain kimmokkeen pohtia asiaa, eli kiitos tälle herrahenkilölle päivän aiheesta. Onko kaipuuni parisuhteeseen läheisriippuvuutta? Lähdin tutkimaan asiaa.

Väestöliiton sivuilta löysin seuraavaa: ”Läheisriippuvainen keskittää kaiken voimansa ja huomionsa toisiin ihmisiin, eikä tunnista omia tarpeitaan. Hänen minänsä on ikään kuin kadonnut. Läheisriippuvainen voi olla mitä mainioin lääkäri, sairaanhoitaja tai kriisityöntekijä, mutta tämän roolin ulkopuolella auttaja ei koe olevansa mitään. Tätä puolta hän ei tietenkään paljasta kellekään. Näin ulkopuoliset näkevät läheisriippuvaisessa vain myönteisen puolen. Ja kukapa ei arvostaisi pyyteetöntä hyväntekijää? Ongelmana vain on, että läheisriippuvuudesta kärsivä hyväntekijä ei tunne omia tarpeitaan. Hän elää ainoastaan muiden kautta. Läheisriippuvainenn saattaa tarkastella myöhemmin elämäänsä ja tajuta sen jääneen tyystin elämättä.” Kyllä, olen pyyteetön auttaja. Aina valmiina, kun joku soittaa tai laittaa viestin. Ellen ole ehtinyt jo tarjoutumaan apuun. Omat tarpeet jää usein toteuttamatta, mutta iän myötä olen oppinut pitämään itsestänikin huolta. Kuka sinua rakastaa, jos et ensin rakasta itse itseäsi?

Ulospäin läheisriippuvainen saattaa näyttää menestyneeltä ja pärjäävältä ihmiseltä, mutta hänen sisäinen maailmansa kumisee tyhjyyttään. Hän saa tyydytystä elämäänsä vain työntämällä perimmäiset tarpeensa taka-alalle ja suorittamalla elämää muita palvellen tai hoivaten. Hänellä voi olla harrastuksia, luottamustoimia, vapaaehtoistoimia ja muita aktiviteetteja.” Kylläpeitän yksinäisyyden surun tekemiseen, jotta en ehtisi surra kumppanittomuutta. Mutta onko tämä läheisriippuvuuden oire?

Läheisriippuvainen ei osaa olla yksin. Hän on mieluummin vaikka sairaassa parisuhteessa kuin yksin.Ei, olen paljonkin yksin. ja todellakin mielummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Haluan terveen, tasapainoisen parisuhteen, joka perustuu rakkauteen ja kumppanuuteen.

”Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen muista ihmisistä ja asioista. Se on lapsuudessa omaksuttu tapa karttaa hylätyksi tulemista hakemalla turvaa ja hyväksyntää ulkopuolelta. Riippuvainen ei ole saanut lapsuudessaan riittävästi hoivaa, rakkautta tai mahdollisuutta näyttää tunteitaan, vaan hän on oppinut hankkimaan hyvää oloa auttamalla ja huolehtimalla muista.” Ei, ehdottmasti EI! Kukaan tuskin on saanut niin paljon rakkautta osakseen lapsena kun minä. Isä ja äiti sekä mummo ja ukki pitivät minusta huolta. Varsinkin ukki. Kun jäin pari vuotiaana puolen vuoden päiväkodissa olon jälkeen ukille itkemään tämän hakiessa, ilmoitti hän äidilleni: ” Ja tätä lasta ei enää sinne päiväkotiin viedä! Tämä hoidetaan yhdessä kotona.” Ja niin minut aina vaihdettiin kolsan tiilitehtaan portilla. Kaikki neljä olivat siellä töissä, kuka aamu- ja kuka iltavuorossa. Elin onnellisen ja rakkaudentäyteisen lapsuuden.

”Läheisriippuvuus on emotionaalista riippuvuutta, jossa on paljon yhtäläisyyksiä muiden riippuvuuksien kanssa. Kaikissa meissä on läheisriippuvuuden piirteitä. Olemmehan kaikki jollain tapaa riippuvaisia muista ihmisistä. Riippuvuuksissa onkin yleensä kyseessä siitä, milloin se ei ole enää tervettä kosketusta ihmisiin ja asioihin. Riippuvuus alkaa hallita elämää, ja täyttää koko elämän. Se muuttuu taakaksi, joka tuottaa häpeää, ahdistusta, masennusta, vihaa ja syyllisyyttä.” On kai tervettä olla jollain tavoin riippuvainen muista? Taakaksi sinkkuuden tunnen, mutten koe tätä riippuvuudeksi. Haluaisin vain sellaisen pysyvän sylin, johon joskus kellahtaa. Jonkun jolle joskus kiukutella.

Mitä mieltä sinä olet? Kuulostaako läheisriippuvuudelta?

 

Kursivoidut ovat suoria lainauksia väestöliiton sivulta. Osoite: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/kirjoja-parisuhteesta-terveydest/?x217820=3342745

Väestöliiton artikkeli perustuu teokseen: Ben MalinenTaakkana läheisriippuvuus – Kenen elämää elät? Kirjapaja 2014

 

 

 

 

 

Syy otsikon ja sisällön muuttumiseen

Minulla oli intohimoinen halu kolme vuotta sitten alkaa kirjoittaa blogia. Vaikka kahvakuulaurheilu oli ja on edelleen suuri mielenkiinnon kohteeni, ei se antanut aihetta kirjoittelulle. Vei vaan mukanaan ja loppu onkin legendaa. Just!

Tänään ymmärsin, mistä aiheesta minulla on oikeasti sanottavaa. Ehkä itseni terapioimista nämä tulevat vuodatukseni ovat. Sinkkuus! Helvetti maanpäällä parisuhdeihmiselle. En paljasta kirjoituksissa henkilöllisyyksiä, mutta moni voi itsensä tunnistaa.

Taustaa eli mistä tähän sinkkuuteen on tultu. Ensimmäinen parisuhteeni oli 14-15 vuotiaana, tämän miekkosen kanssa ollaan kavereita edelleen. Raukkaparka joutuu tätänykyä vaihtamaan autooni renkaat, maalaamaan väliovet ja ajelemaan ympäri eteläsuomea sohvan perässä. Tämä kesti huimat 10 kuukautta.

Toinen parisuhteeni alkoi ollessani 16-vuotias jatkuen aina kolmekymppiseksi. 14 vuotta, kihlaus, avioliitto ja kaksi lasta. Parisuhteen ongelmia ja eron syitä en ala tässä ruotimaan, mutta hyviä aikoja ja huonoja hetkiä se piti molempia sisällään.

Kolmas parisuhteeni kesti seitsemän vuotta. Kihlaus, avioliitto ja kaksi raskautta, joista toinen meni kesken ja toinen keskeytettiin. Tämä mies oli suuri rakkauteni ja ilman kolmatta pyörää (pitkäaikaissairaus, joka miehen uuvutti ja halusi yksin asumaan) olisin varmasti onnellisena hänen kanssaan hautaan saakka. Tämän miehen nimeä edelleen kannan.

Neljäs parisuhteeni perustui hyvään ystävyyteen ja koen sen olevan sitä edelleen. Reilut kolme vuotta sitä kesti, kunnes loppui. Rakkautta koin ja arvostusta. Suhteen jatkuminen ei ollut itsestä kiinni.

Tuon viimeisen parisuhteen päättymisestä on aikaa 4 vuotta 9 kuukautta, jonka jälkeen heti minulla oli ns. laastari, joka päättyi huonosti. Vanha kaveri, jonka kanssa pidin hauskaa ja koin hänet maailman epäluotettavimpana ihmisenä. Sitä hän sitten olikin, mutta tylsää hänen kanssaan ei ollut. Itku tuli suruviestin saavuttaessa minut.

Tout le monde, R.I.P 

Tämän jälkeen treffejä, tapailuja, sydänsuruja, uskoa, ja mitä kaikkea muuta. Näistä saatte lukea.

 

Sissos soikoon, ku on hauberit kipeet

Lauantaina ja tänään sunnuntaina olen ennen salitreeniä harjoitellut LC:n tekniikkaa. 16 kiloisella heiluria ja rinnallevetoa. 12 kiloisella sitten työntöä ja koko LC:tä. Kyllä salitreeni kärsii, vaikka on olevinaan kevennetty viikko. Miten onkaan vaikeaa löytää sitä tekniikkaa. Teoriassa se on päässä, mutta käytännössä se häviää. joutuu keskittymään ihan todenteolla. Toistoja, toistoja, toistoja,,

Tänään törmasin Kalleen salilla. Oli kuulemma laittamassa mulle viestiä, että tuoko kuulan iltapäivän treeneihin. No ei tartte, kun en saanut työvuoroa vaihdettua. =( Ens viikon sunnuntaina mulle onkin äitienpäivälahjaksi LC-treeniä klo 15-16.30. =) Kalle antoi vinkkejä, kuinka muut ovat salitreenin sisällyttäneet ohjelmaansa. Toiset tekee kuulatreenin päälle ja toiset taas omana päivänään. Mä lähden kokeilemaan jotakuinkin ”2 on, 1 off” systeemillä: pv 1. kuula, pv 2. puntilla työntävät (massa ja voima vuoroviikoin), pv 3. palauttava lenkki/kehonhuolto, pv 4. kuula, pv 5. puntilla vetävät (vuoroviikot massalle ja voimalle), pv 6. palauttava lenkki/kehonhuolto, pv 7. kuula jne… 

Mun ohjurilta, Klasulta, sain eilen sähköpostia. JIPPIII! =D Treenirunko näyttää monipuoliselta ja innostavalta. Ei kuitenkaan liian vaikealta toteuttaa. Mulle jää siihen omaa soveltamisen varaakin. Tärkein viesti mulle taisi olla, että maltilla. Maltilliset painot ja järki päässä. JEP, yritetään. Mulle se vaan tuppaa olemaan vaikeeta, kun innostun jostain. Mutta niinkuin mun kaverini Kaisu sanoi; parhaat pullat leivotaan hyvin nostatetusta taikinasta. Viisaasti sanottu!

Ihan eka tekniikkatreeni

Tai tavallaan toi otsikko on harhaanjohtava. Oonhan mä tekniikka treenannut ennenkin. Nyt siitä on tullut todellisempaa asetetun tavoitteen myötä ja se täytyy hioa kuntoon.

Meillä oli mun ohjurin kanssa treffit viereisen koulun hiekkakentällä. Mukana mulla oli mun pikkuruinen Spartanin kuula, jolla sain näyttää mallisuorituksen. Ei se kuulemma pahalta edes näyttänyt. Ei aluksi. Mutta kun sitä mun LC:tä lähdettiin enemmän analysoimaan, niin tekniikkapuutteita oli aikalailla. Allemeno puuttui täysin, käsi yläasennossa liian sivulla eikä suorana, heiluri liian suoralla kädellä ja vauhti ei lähtenyt jaloista. Eikä siinä vielä kaikki: rinnalle veto tuli liian kaukaa vartalosta ja räkissä kyynerpää ei ”levännyt” suoliluun päällä. Siis tämä kaikki, vaikka aluksi näytti ihan ok suoritukselta.

 

Kuva

 

Purettiin koko liike pienempiin osiin. Allemeno täytyy tehdä ylikorostuneesti. Räkkiä pitää maistella, että se sijoittuu oikein. Lantiolla etsin oikeaa kohtaa ja hopsansaa! Se löytyi. Sitä täytyy nyt vaan harjotella. 16 kilosella se löytyikin helpommin. Räkki meinaan. Ja se 16 kilonen ei oo yhtään pelottava, se nousi ihan kivuttomasti. Sen kerran pari… Siitä tulee sitten joskus mun kisapaino. Näin mä sen päätin. Ei vielä syksyllä, mutta keväällä 2015. Mä haluisin kaikkitännemullehetijustnyt. Mutta malttia. ettei käy niinkuin crossfitin kanssa; hajotin itseni.

Punttia en jätä. Mun ohjurini kanssa sovittiin seuraavaa: tekee mulle LC-painotteiset treenit, mä hoidan oheisharjottelun eli puntin sopimaan treenikalenteriin. Kaks punttia ja kolme kuulatreeniä viikkoon. Yks niistä tulee olemaan sunnuntain Hakalanmäen Ryhdin treenit. Mun ohjuri tekee seurantaa tekniikan ja kehityksen suhteen ja testinostot lähitulevaisuudessa. Tulostavoitetta syksylle 12 kilon kuulalla en vielä asettanut. Mutta vaatimattomat tavoitteet tässä on. Musta kuulemma leivotaan uusi LC:n suomenmestari. =D

Aika hyvin mun ohjurini mun luonteen hoksas. Hyviä neuvoja tuli ja sovittiin tekevämme myös yhteistreenejä. Nyt mä vaan odottelen sähköpostin kilahdusta. MISSÄ MUN TREENIOHJELMA!?? Hitsi voi ihminen olla intona =)