Aihearkisto: Kahvakuulaurheilu

Lomaviikon yhteenvetoa, jäällä kävelyä ja Eikan pubia

Tanhuvaaran opisto  oli viihtyisä pieni urheiluopisto. Kuntosali oli loistava, kylpylä pieni, mutta omaan tarpeeseeni riittävä. Aamupalalla riitti syötävää. Parasta oli kuitenkin järvi ja sen jäällä käydyt kävelyt. Jatkuva reilun 15 asteen pakkanen ja narskuva hanki. Mä koen sinkkuna olevani etuoikeutettu siinä, että olen oppinut tuntemaan itseni ja opin tuntemaan jatkuvasti lisää. Yksin vietetyt tunnit ja päivät kotoa eivät tuntuneetkaan ahdistavilta vaan voimaannuttavilta. Kai minussa sitä erakkoa on aika paljon. Introverttiyttä, mikäli sanoilla halutaan hifistellä.

Tapasin pikkuserkkuni Katjan ja miehen Tomin. Kävin kylässä heidän ihanassa puutalossaan Savonlinnassa. Ihailen Katjaa ja Tomia. He toimivat yhteen kuin parhaiten toimiva orkesteri kodin rakentamisessa ja lapsista huolehtimisessa. Tai voisin jopa väittää kuin Sulkavan soudun soutujoukkue tai jäätanssipari.

Tein hiukan hommiakin seuran hyväksi. Kun Kalle vetäytyi toiminnasta, oli aluksi uhka, että jään yksin vetämään treenejä. Lupasin tehdä oppaan, manuaalin, jolla kuka tahansa seuramme harrastaja voi rakentaa treenin.  Nyt se on valmistumassa. Jätän treenien vetäjille sen tämän vkl aikana.

Pidemmät automatkat ovat voimaannuttavia nekin. Tykkään kuunnella äänikirjoja. Nyt kuuntelin Riku Talvitien kirjan Kuokkavieras, tappava formaatti, jota voin todellakin suositella. On muuten saatavilla Suplasta maksutta 😉

Perjantaina tein oman kuulatreenin. Verrattuna edellisiin kisavalmisteluihin, toistoja tuli enemmän. Kertooko se kisakunnosta, en tiedä. Mutta ihan jees pössiksellä SM-kisoihin menossa.

Kuvahaun tulos haulle ystävä meme

Jokaisella meillä on se ystävä, joka on pysynyt elämässä jo kauan. Ette ole olleet tekemisissä vuosiin juuri muuten kuin viestein ja satunnaisin kohtaamisin. Minulle yksi parhaista tällaisista ystävistä on Taru. Lukioikäisinä tiiviit ystävykset, mutta jatko-opintoihin siirtymisen jälkeen tiet erkanivat. Ollaat toki pidetty yhteyksiä, mutta satunnaisesti. Nyt meidät yhteen liitti Joutsenlyhty.  Tilasin Suomi100 joutsenlyhdyn Tarulta ja pääsin sen nyt vasta pari viikkoa sitten hakemaan. Samalla huomasimme olevamme täysin samassa elämäntilanteessa. Taru vuoden sinkkuna kauemmin.  Sovimme, että suunnitellaan teatterireissua, mutta kuinkas kävikään. Yht´äkkiä huomaamme olevamme valmistautumassa iltaan Eikan Pubissa Järvenpäässä. Ja loppuillassa Fridassa kauhistelemassa kuinka oman ikäiset lapset yökerhossa käyttäytyvä. Vitsi mitä mummoja 😀 Paitsi että -99 syntynyt tyttö tuli Eikassa meidän nuorten naisten pöytään keski-ikäisten joukosta. jouduin näyttämään paperit, että kyllä… olen vanhempi kuin sun mutsis!!

Meillä riittää Tarun kanssa sinkkuudesta jaettavaa. Iloittavaa ja surtavaa. Kaksi vahvaa naista.  Ja kyllä, jopa pohdimme juuri sinkkuuntuneille naisille parisuhteen etsimisen selviytymiskurssia, mieskandidaattien kategorioimista… Mikään ei ole niin vapauttavaa kuin puhua näistä asioista ihmisen kanssa, joka tietää mistä itse puhuu. Toimii samalla tavalla, haluaa samoja asioita, ahdistuu samoista asioista, tietää mitä tahtoo ja tietää mitä EI tahdo.

Tässä yksi aarteistani, joutsenlyhty 73/100 ❤

Omille vanhemmilleni tuli tänään 45 vuotta aviossa. Onnea! ❤

Itsenäinen hiihtolomareissu

Tai voisi tätä kai osin yksinäiseksikin sanoa. Mutta hitto vie, en jää kotiin makaamaan sitä, ettei mulla seuraa hiihtolomalle löytynyt. Eilen ajelin kohti Varkautta. Sanna-Maijan vieraaksi vetämään pienen LC training campin SKK Varkauden jäsenille. Mulla oli antoisaa, mahtava puuskutus lähti kahdeksasta naisesta, joita sain liikuttaa. Kiitos Suomen Kahvakuula kutsusta!

SKK_varkaus_ohjaa

Matka jatkui kohti Savonlinnaa ja Tanhuvaaran opistoa. Koin jonkinasteista kummastusta vastaanottovirkailijalta, kun sanoin olevani matkalla yksin. Vai kuvittelenko vain, koska ensimmäisen kerran olen sillätavoin yksin ettei minulla ole matkaseuraa. Ei edes omia lapsia mukana.

Tavallaan tylsää, mutta toisaalta antoisaa. Nyt käyn neuvottelua itseni kanssa, lähdenkö kävelemään vai juoksemaan….? Sen jälkeen uimaan. Luen, nukun ja liikun, lepään.

Syy otsikon ja sisällön muuttumiseen

Minulla oli intohimoinen halu kolme vuotta sitten alkaa kirjoittaa blogia. Vaikka kahvakuulaurheilu oli ja on edelleen suuri mielenkiinnon kohteeni, ei se antanut aihetta kirjoittelulle. Vei vaan mukanaan ja loppu onkin legendaa. Just!

Tänään ymmärsin, mistä aiheesta minulla on oikeasti sanottavaa. Ehkä itseni terapioimista nämä tulevat vuodatukseni ovat. Sinkkuus! Helvetti maanpäällä parisuhdeihmiselle. En paljasta kirjoituksissa henkilöllisyyksiä, mutta moni voi itsensä tunnistaa.

Taustaa eli mistä tähän sinkkuuteen on tultu. Ensimmäinen parisuhteeni oli 14-15 vuotiaana, tämän miekkosen kanssa ollaan kavereita edelleen. Raukkaparka joutuu tätänykyä vaihtamaan autooni renkaat, maalaamaan väliovet ja ajelemaan ympäri eteläsuomea sohvan perässä. Tämä kesti huimat 10 kuukautta.

Toinen parisuhteeni alkoi ollessani 16-vuotias jatkuen aina kolmekymppiseksi. 14 vuotta, kihlaus, avioliitto ja kaksi lasta. Parisuhteen ongelmia ja eron syitä en ala tässä ruotimaan, mutta hyviä aikoja ja huonoja hetkiä se piti molempia sisällään.

Kolmas parisuhteeni kesti seitsemän vuotta. Kihlaus, avioliitto ja kaksi raskautta, joista toinen meni kesken ja toinen keskeytettiin. Tämä mies oli suuri rakkauteni ja ilman kolmatta pyörää (pitkäaikaissairaus, joka miehen uuvutti ja halusi yksin asumaan) olisin varmasti onnellisena hänen kanssaan hautaan saakka. Tämän miehen nimeä edelleen kannan.

Neljäs parisuhteeni perustui hyvään ystävyyteen ja koen sen olevan sitä edelleen. Reilut kolme vuotta sitä kesti, kunnes loppui. Rakkautta koin ja arvostusta. Suhteen jatkuminen ei ollut itsestä kiinni.

Tuon viimeisen parisuhteen päättymisestä on aikaa 4 vuotta 9 kuukautta, jonka jälkeen heti minulla oli ns. laastari, joka päättyi huonosti. Vanha kaveri, jonka kanssa pidin hauskaa ja koin hänet maailman epäluotettavimpana ihmisenä. Sitä hän sitten olikin, mutta tylsää hänen kanssaan ei ollut. Itku tuli suruviestin saavuttaessa minut.

Tout le monde, R.I.P 

Tämän jälkeen treffejä, tapailuja, sydänsuruja, uskoa, ja mitä kaikkea muuta. Näistä saatte lukea.

 

Sissos soikoon, ku on hauberit kipeet

Lauantaina ja tänään sunnuntaina olen ennen salitreeniä harjoitellut LC:n tekniikkaa. 16 kiloisella heiluria ja rinnallevetoa. 12 kiloisella sitten työntöä ja koko LC:tä. Kyllä salitreeni kärsii, vaikka on olevinaan kevennetty viikko. Miten onkaan vaikeaa löytää sitä tekniikkaa. Teoriassa se on päässä, mutta käytännössä se häviää. joutuu keskittymään ihan todenteolla. Toistoja, toistoja, toistoja,,

Tänään törmasin Kalleen salilla. Oli kuulemma laittamassa mulle viestiä, että tuoko kuulan iltapäivän treeneihin. No ei tartte, kun en saanut työvuoroa vaihdettua. =( Ens viikon sunnuntaina mulle onkin äitienpäivälahjaksi LC-treeniä klo 15-16.30. =) Kalle antoi vinkkejä, kuinka muut ovat salitreenin sisällyttäneet ohjelmaansa. Toiset tekee kuulatreenin päälle ja toiset taas omana päivänään. Mä lähden kokeilemaan jotakuinkin ”2 on, 1 off” systeemillä: pv 1. kuula, pv 2. puntilla työntävät (massa ja voima vuoroviikoin), pv 3. palauttava lenkki/kehonhuolto, pv 4. kuula, pv 5. puntilla vetävät (vuoroviikot massalle ja voimalle), pv 6. palauttava lenkki/kehonhuolto, pv 7. kuula jne… 

Mun ohjurilta, Klasulta, sain eilen sähköpostia. JIPPIII! =D Treenirunko näyttää monipuoliselta ja innostavalta. Ei kuitenkaan liian vaikealta toteuttaa. Mulle jää siihen omaa soveltamisen varaakin. Tärkein viesti mulle taisi olla, että maltilla. Maltilliset painot ja järki päässä. JEP, yritetään. Mulle se vaan tuppaa olemaan vaikeeta, kun innostun jostain. Mutta niinkuin mun kaverini Kaisu sanoi; parhaat pullat leivotaan hyvin nostatetusta taikinasta. Viisaasti sanottu!

Ihan eka tekniikkatreeni

Tai tavallaan toi otsikko on harhaanjohtava. Oonhan mä tekniikka treenannut ennenkin. Nyt siitä on tullut todellisempaa asetetun tavoitteen myötä ja se täytyy hioa kuntoon.

Meillä oli mun ohjurin kanssa treffit viereisen koulun hiekkakentällä. Mukana mulla oli mun pikkuruinen Spartanin kuula, jolla sain näyttää mallisuorituksen. Ei se kuulemma pahalta edes näyttänyt. Ei aluksi. Mutta kun sitä mun LC:tä lähdettiin enemmän analysoimaan, niin tekniikkapuutteita oli aikalailla. Allemeno puuttui täysin, käsi yläasennossa liian sivulla eikä suorana, heiluri liian suoralla kädellä ja vauhti ei lähtenyt jaloista. Eikä siinä vielä kaikki: rinnalle veto tuli liian kaukaa vartalosta ja räkissä kyynerpää ei ”levännyt” suoliluun päällä. Siis tämä kaikki, vaikka aluksi näytti ihan ok suoritukselta.

 

Kuva

 

Purettiin koko liike pienempiin osiin. Allemeno täytyy tehdä ylikorostuneesti. Räkkiä pitää maistella, että se sijoittuu oikein. Lantiolla etsin oikeaa kohtaa ja hopsansaa! Se löytyi. Sitä täytyy nyt vaan harjotella. 16 kilosella se löytyikin helpommin. Räkki meinaan. Ja se 16 kilonen ei oo yhtään pelottava, se nousi ihan kivuttomasti. Sen kerran pari… Siitä tulee sitten joskus mun kisapaino. Näin mä sen päätin. Ei vielä syksyllä, mutta keväällä 2015. Mä haluisin kaikkitännemullehetijustnyt. Mutta malttia. ettei käy niinkuin crossfitin kanssa; hajotin itseni.

Punttia en jätä. Mun ohjurini kanssa sovittiin seuraavaa: tekee mulle LC-painotteiset treenit, mä hoidan oheisharjottelun eli puntin sopimaan treenikalenteriin. Kaks punttia ja kolme kuulatreeniä viikkoon. Yks niistä tulee olemaan sunnuntain Hakalanmäen Ryhdin treenit. Mun ohjuri tekee seurantaa tekniikan ja kehityksen suhteen ja testinostot lähitulevaisuudessa. Tulostavoitetta syksylle 12 kilon kuulalla en vielä asettanut. Mutta vaatimattomat tavoitteet tässä on. Musta kuulemma leivotaan uusi LC:n suomenmestari. =D

Aika hyvin mun ohjurini mun luonteen hoksas. Hyviä neuvoja tuli ja sovittiin tekevämme myös yhteistreenejä. Nyt mä vaan odottelen sähköpostin kilahdusta. MISSÄ MUN TREENIOHJELMA!?? Hitsi voi ihminen olla intona =)

Uusien haasteiden edessä

Suurin haaste on tämä; blogin aloittaminen. Syy tähän on oma uho… Menin kahvakuulaurheilua tosissaan treenaavalle ja kilpailevalle ystävälleni kehuskelemaan, että syksyllä teen ensimmäisen kisadebyyttini. Ja kun uhottu on, aletaan tosissaan treenata. Viikolla huusin CompactfitinOriginal Russianin 12 ja 16 kiloset kuulat huuto.netistä. Niistä tulee kevään, kesän ja syksyn ystäväni. Anteeksi lähipiirini. =) Hakalanmäen Ryhdin sunnuntaitreenit tulevat tutuiksi. EM-kisoihin valittu Kalle Pyykkönen on niitä vetämässä. Lisäksi saan apua Klasulta, LC:n suomenmestarilta 2013. Kahvakuulaurheilusta tulee päälaji, puntti siirtyy oheen. Laukaasta tulee hyvää tsemppiä ja opastusta. Tämä hullu ystäväni Suomen Kahvakuula Ry:stä pitää huolen, että treenit on raportoitu…. Tästä alkaa matka kohti syksyn debyyttiä.