Tai voisi tätä kai osin yksinäiseksikin sanoa. Mutta hitto vie, en jää kotiin makaamaan sitä, ettei mulla seuraa hiihtolomalle löytynyt. Eilen ajelin kohti Varkautta. Sanna-Maijan vieraaksi vetämään pienen LC training campin SKK Varkauden jäsenille. Mulla oli antoisaa, mahtava puuskutus lähti kahdeksasta naisesta, joita sain liikuttaa. Kiitos Suomen Kahvakuula kutsusta!
Matka jatkui kohti Savonlinnaa ja Tanhuvaaran opistoa. Koin jonkinasteista kummastusta vastaanottovirkailijalta, kun sanoin olevani matkalla yksin. Vai kuvittelenko vain, koska ensimmäisen kerran olen sillätavoin yksin ettei minulla ole matkaseuraa. Ei edes omia lapsia mukana.
Tavallaan tylsää, mutta toisaalta antoisaa. Nyt käyn neuvottelua itseni kanssa, lähdenkö kävelemään vai juoksemaan….? Sen jälkeen uimaan. Luen, nukun ja liikun, lepään.
